Vasten kaikkia mahdollisia "vihaan muotia ja muotiblogeja" nyt teen itse "muoti"bloggauksen jossa kerron mitä vaatteita haluan ostaa nyt heti. Pari näistä on jo joulupukin listalla ja tulossa. Kiitos ihanan poikaystäväni ja äipän! Mutta siis tästä se lähtee!
Ginatricot Cubus (onko kellään tietoa millaiset nää skinny collegehousut on?)
Ginatricot. En tiiä kehtaisinko ikinä pitää.
Gina
Ginatricot. En osaa vrm käyttää tota mut jännä näköne. Vila
En jaksa enää ladata noita kuvia! Eikös ollut tärkeä kirjoitus? Asettelu meni päin mäntyä enkä JAKSA ENÄÄ. Oli muuten ensimmäinen ja viiminen kerta ku teen tämmöstä! :'D
Hupshups olen hiljentynyt! Ei ole valitettavasti ollut aikaa olla koneella ja olen aina ollut nyt menossa. Pakko pari päivää nyt pysyä paikallaan ja rauhoittaa meininkiä, etten vain pala loppuun. Voisinpa tehdä tässä yhden elokuva-arvostelun. Ostin Ärrältä kolme elokuvaa 6 eurolla; Social Network, Trust ja Shelter. Nyt ajattelin, että kerron Trust elokuvasta.
Trust elokuvassa ensimmäisenä kiinnostuin ohjaajaan, sillä sen on ohjannut David Schwimmer eli Frendien Ross. Oli aivan pakko tämän takia ostaa, koska halusin nähdä miten tämä komedia hahmo osaa tehdä näinkin rankasta ja vakavasta asiasta elokuvan.
Trust kertoo 14-vuotiaasta Anniesta, joka tapaa netissä 16 vuotiaan Charlien. He ihastuvat toisiinsa eikä Annie kulje mihinkään ilman puhelintansa. Charlie kuitenkin kertoo valehdelleensa Annielle ikänsä. Hän onkin 20-vuotias. Annie suuttuu, mutta päättää kuitenkin antaa anteeksi Charlielle, sillä hänhän rakastaa toista. Kaikki on taas vähän aikaa hyvin kunnes Charlie kertoo jälleen valehdelleensa ikänsä ja tällä kertaa hän onkin 25-vuotias. Taas "pariskunta" riitelee hetken, mutta kumminkin jälleen Annie antaa anteeksi ja he päättävätä tavata, kun Annien vanhemmat ovat pois kaupungista. Tavatessaan Charlie onkin yli 30-vuotias. Tapaamisen edetessä tapahtuu kaikkea mikä muuttaa koko Annien perheen elämän ja ehkä pilaa Annien oman elämän.
Elokuva on mahtava ja koskettava. Annien tunteisiin pystyy samaistumaan helposti. Itkin melkein joka kymmenes minuutti ja elokuvan jälkeenkin oloni oli ahdistunut ja jopa likainen. Annien eli Liana Liberton näyttelijäsuoritus on mitä parhain ja loistava. Hän osaa esittää ensin täysin rakastunutta ja normaalia teinityttöä ja taas aivan täydellistä vastakohtaa eli masentunutta ja pettynyttä tyttöä. Se vähä mitä Charlie näkyy elokuvassa hän osaa olla juuri niin limainen ja ällöttävä kuin vain voi edes ajatella. Clive Owen joka esitti Annien isää oli myöskin mahtava ja toi sitä loistavaa mieskauneutta elokuvaan. En oikeastaan keksi mitään haukuttavaa näyttelijäsuorituksissa. Välillä Annien jutut otti päähän ja teki mieli huutaa "OOTKO SÄ AIVAN TYHMÄ!?", mutta se saattoi olla juuri Schwimmerin taka-ajatus.
Tämä seuraava kommentti saattaa kertoa kuinka koskettava elokuva on: Poikaystäväni joka on "maailman kovin rokkari" kertoi elokuvan aikana, että häntä ahdistaa ja katsoi kauhistuneena. Suosittelen elokuvaa kaikille jotka pitävät psykologisista ja järkyttävistä elokuvista. Kertokaa toki omia kokemuksianne ja mielipiteitänne!
Kuumotus päällä, sillä viikonloppuna on tarkoitus mennä tyttöjen kanssa vähän bilettämään. Ufo shotti pullo huutelee nimeeni vieressä. Siitä on aikaa kun oon viimeks ollu pitämässä hauskaa ja vielä näin loistavalla porukalla. En malttais millään mennä nukkumaankaan! Vaikka huomenna pitää herätä suht aikasin töihin.
Mutta kumminkin oli mulla sitten asiaakin. Kaikki varmasti tiedätte Kristalin siis tämän uuden "pop-tähden"? Siis ihan oikeesti, mistä tämä nainen tuli ja mitä se tekee täällä ja miksi Uniikki tekee tommosen kanssa biisin? Lähtikö kaikki oikeesti vain Saunalahden mainoksesta? Aivan mahtava mainoskikka kyllä ollut, koska biisistähän on tullut hitti. Kristal ei kyllä todellisuudessa osaa varmaan laulaa, kun keikallakaan ei itse ilmeisesti laula. Älkää nyt tulko mitään raivoomaan, että KRISTAL LAULAA OIKEEESTIIIII!!!!!!!, koska siltikään mun mielestä eeeei laula keikoilla itse vaan playbackkinä. Aivan sama sinänsä, mutta kuulostaa toooodella huonolta kun Uniikki vetää miten vetää ja Kristal on "täydellinen", mutta kuunnelkaas tätä live versioo ja kohtaa missä Kristal huutaa "RAHAA PALAA!" Eiiii kuullosta hyvältä. Anteeksi fanit :(
Tänään siis vähän synkemmällä meiningillä millä viimeksi kirjoitin. Kaikennäköstä ylläriä on tullut eteen ja ne ei oo ollu positiivisia. Ehkä otan kaikki asiat liian vakavasti, mutta onko se nyt välttämättä niin paha? Ainakin mietin asioita läpi moneen kertaan.
Yritän taas muuttaa toisen ihmisen takia sitä mitä oikeasti itse olen. Onko se väärin? Teenkö väärin kun yritän miellyttää muita? Tätä kautta kuitenki estän itseäni sattumasta enempää. Enpä tiedä onko tämä taas vain jotain typerää ja lapsellista angstia. On varmaankin. Täytyy mennä nukkumaan niin aamulla kaikki näyttää taas valoisammalta.
Tähän väliin on pakko kertoa yksi aika hauskakin tapahtuma kahdeksannelta luokalta, kun olin Nirvana fani henkeen ja vereen. Siinä hehkutin ystävälleni kuinka ihana Kurt Cobain on ja ystäväni tokaisee ja kysyy silmät kirkkaina: "Meinaaks sä mennä kattoo niitte keikkaa ku oot iso?" (tästä tapahtumasta on siis jotain viitisen vuotta aikaa). Katsoin monttu auki ja silmät lautasen kokoisena ystävääni ja hän kysyi "Mitäh??". Niinpä kerroin hänelle tarinan ja ystävä meni hieman mykäksi ja kommentoi vaan "Aijaa.." Mielestäni Kurt Cobainin tietäminen on yleistietoa. Tai sitten olen vain väärässä. Noh ei sen niin väliä ole! Olipa vain hauska tilanne.
Mutta nyt löysin rakkauden Nirvanaan ja Cobainiin uudelleen. Ah. FEELS GOOD!
Kerroin kaverille, että menen katsomaan kyseisen elokuvan ja vastaus oli "Älä mene! Se on ihan paska!!". Ja toiselle, kun kerroin vastaus oli "Sehä on suomalainen? Miks semmosen paskan meet kattoo?". Menin katsomaan, koska mielestäni jotkut suomalaiset elokuvat ovat älyttömän hyviä. Anteeksi nyt vain jos olen nuorisoa ja ajattelen näin.
Elokuvan alussa Samppa plimputtaa konsertissaan pianoa. Ja kauan. Ajattelin jo, että ei voi olla totta onks tää elokuva tämmönen!? Mutta huonon ja hitaan lähdön jälkeen elokuva alkoi rullaamaan. En tiennyt entisestään elokuvasta muuta kuin sen, että se kertoo isästä ja pojasta, mutta silti juoni ei jäänyt selväksi.
Kyyneleitä vuodattava Samppa sai sydämeni sulamaan. Ja muutenkin sitä katselin koko elokuvan. Samuli veti tapansa mukaan hyvän ja tasaisen esityksen. En pitänyt Samulin virallisesta osasta tässä elokuvassa ja tarkoitan niitä kohtia missä hän soittaa pianoa ja on niin sivistynyt, sillä tälläistä Edelmann ei niin luontevasti näyttele.
Loiri, Loiri... Ällöttävä ja oksettava, mutta hulvattoman hauska ja hyvä näyttelijä. Tai oikeastaan en ole osannut ikinä päättää onko Loiri todella hyvä vai todella huono näyttelijä. Suuri miinus siitä, että Loirin laulaessa elokuvassa suu ja ääni tuli aivan eri aikaan! On periaatteessa aivan sama mitä Loiri sanoo niin alkaa naurattaa.
Kokonaisuudessaan hyvä elokuva, mutta suomalaiseen tapaan niitä tylsiä ja pitkitettyjä kohtauksia löytyy. Suomalaista huumoria ja mustaa huumoria pullollaan oleva elokuva ei siis sovi kaikille, mutta uskollisena Edelmann fanina pidin elokuvasta paljon ja nauroin paljon. Suosittelen suomalaisten elokuvien ystäville!
Huomenna oltaisiin äidin kanssa menossa elokuviin katsomaan Tie Pohjoiseen elokuva ja vähän pelottaa millainen mahtaa olla? On kuultu niin ristiriitaisia mielipiteitä. Vanhemmat ihmiset kehuvat ja nuoriso haukkuu. Uskoisin kyllä, että pidän elokuvasta sillä näytteleehän siinä iki-ihana Samppa!! Tiedän, tiedän, olen 17-vuotias eikä minun kuulu pitää Samulista, mutta se nyt vaan on ihana. Varsinkin Minä ja Morrison elokuvassa! Ah! Aivan ihana ja komea! Perus suomalainen mies. <3 Olettekos te muut huomanneet että melkeinpä jokaisessa elokuvassa Edelmann hyppii munasillaan? Rööperissä ei taida munat vilahtaa, mutta muuten kyllä olen aina nähnyt. Mikä siinäkin mahtaa olla?
Sitten kaveri oli linkittänyt tänään tälläisen videon faceen ja oli aivan pakko linkittää se eteenpäin. Itku oli lähellä mullakin! Aivan ihana ja hellyyttävä juttu!
Mua v*tuttaa. Nimittäin teinipariskunnat ja teinit ylipäätään. Kyllä, olen itsekin teini edelleen ja joissain asioissa käyttäydyn kuin teini, mutta asiassa josta aion nyt teille puhua en ole teini. Ei kiitos.
Ajoimme äitini kanssa tänään IHQ-DAA mopoauton ohi ja sieltä pikku teinityttö heittää keskelle tietä limsapullon. Anteeksi mitä? Eikö äiti ja isä ole opettanut, ettei roskata luontoa,häh? Tästä tuli mieleeni tilanteita elämäni varrelta. Kaveri heittää kaljapullon auton ikkunasta asvaltille, koulun pihalla on tuhkakuppi, mutta silti porukka heittää tumpit maahan jne. Miksei voi kävellä siihen metrin päähän ja lait aa tumppia sinne minne se kuuluu? Miksei voi jättää pulloa autoon ja heittää sen vaikka roskikseen (jonne se ei kyllä kuulu, mutta mielummin se kuin keskelle tietä). Siis se ei vaan käy. Onko se nykyään koviksen merkki, että roskaa? Mielestäni se on lapsellista. Jos itselläni ei ole roskista lähettyvillä roska löytää tiensä taskuuni tai laukkuuni. Purkan maahan sylkemiseen syyllistyn! Tästä olen pahoillani! Anteeksi! :(
Toinen asia joka minua ärsyttää. Teinit tai ei teinit jotka seurustelevat eivätkä voi pitää näppejään irti toisesta. ARGH! Poikaystäväni ja minä emme ole ikinä olleet tarrautujia. Saatamme kulkea käsi kädessä, istua toisen kainalossa tai silloin tällöin tuikata pusu poskelle. Sitten kaveriporukassamme on pariskunta joka ei voi olla hetkeäkään irti toisestaan. En pidä siitä, että heidän kanssa ollessamme joudumme katselemaan miten he työntävät kielensä toistensa kurkkuun?
Ja sitten kaikki seksi jutut mitä kuulee heidän puhuvan. HUHHUH!! Ei kestä kuunnella. Ja se miten tämä kyseinen poika puristelee tyttöänsä perssiistä ja tisseistä keskellä kylää. Anteeksi mitä? Eikö voi edes sen aikaa pitää näpit erossa, kun ollaan julkisella paikalla ja kavereiden kanssa. Silloin, kun he ovat kahdestaan saavat aivan varmasti tarpeeksi toisistaan. Jos ei, niin älkää tulko julkisille paikoille. KIITOS!
Istun pimeässä ja katselen Sinkkuelämää. Mietin kuinka ihanaa olisi jos Suomessakin ihmiset kävisivät treffeillä. Vai käyvätkö? Itse en ole ainkaan käynyt eivätkä ketkään ystäväni. Vai johtuuko se vain tästä pienestä paikkakunnasta jossa poikaystäviä ei tavata romanttisesti lenkillä tai salilla vaan joko koulussa, bileissä tai (yllätyyyyys) facebookissa.
Omat henkilökohtaiset lempitreffini olisivat perinteiset leffaan ja syömään. Ja mielellään, kiitos, jollain muulla paikkakunnalla, koska ei täällä sais olla missään rauhassa tai ilman, että joku tuntematon näkee ja alkaa levittää juorua joka matkalla muuttaa muotoaan suuntaan jos toiseenkin.
Ovatko suomalaiset sitten niin sulkeutunutta porukkaa vai mikä siinä on? Kyllähän sitä nyt käydään kahvilla ja muuta, muttei kuitenkaan ole sellaisia oikein oikeita treffejä, joissa mies saattaa naisen kotiovelle ja ensisuudelma koittaa ja päläpälä. Itse seurustelen ja olen seurustellut jo parikin vuotta, mutta silti olisi ollut ihan kiva jos olisimme käyneet treffeillä ja niitä olisi mukava muistella nyt.
Ja asiasta toiseen olen aivan korviani myöten rakastunut Kotiteollisuuteen taas pitkästä aikaa. Ah loistava bändi. Ja Hynysen Jounin kirjoittamat kirjat (mitä niitä nyt olen vähän lukenut, en koskaan alusta loppuun) naurattavat kuoliaaksi! Oletteko ikinä lukeneet kyseisen henkilön kirjoittamia fiksuja tekstejä? Tuo fiksuja on sitten sarkasmia. Jos ette ole lukeneet niin te joilla on vähän vioittunut huumorintaju niin olkaa hyvä ja lukekaa. Älkää ottako niin tosissanne sitten kaikkea!
Haaa! Arvatkaas mitä! Mullapas on huomenna vapaa päivä töistä! Olin suunnitellut kaikkea ihanaa auringonpalvontaa ja karkkia ja limsaa + muuta kivaa tekemistä ystäväni kanssa kunnes muistin, että kyseinen henkilö poistuu paikkakunnalta. Kaikki muut kaveri ja poikaystävä on töissä eli joudun ilmeisesti tyytymään omaan seuraani. Voisin leiriytyä arinkoon kera Twilight Epäilyksen.
Olen suunnitellut, että voisin lukea parit Torey Haydenin kirjat taas. Aivan mahtavia tosi tapahtumia! Kaikki yhtä koskettavia. Ensimmäinen Haydenin kirjoittama kirja, jonka luin oli nukkelapsi ja tajusin heti, että vihdoin löysin kirjailijan joka kirjoittaa kirjoja joita minä kaipaan. Koskettavia, surullisia ja toivoa antavia.
Kyllä Hayden on minut pettänytkin. Kirja Viattomat oli aivan täysi fiasko. Tämähän on siis vain minun mielipiteeni! Viattomat ei ole Haydenin tyylistä kirjoitusta, sillä tässä kirjassa Hayden ei kerro itsestään tai lapsista joita on parantanut vaan on keksinyt täysin uuden ja todettoman tarinan. En pitänyt tästä yhtään, vaikka syynä voi olla sekin, että odotin tavanomaista Haydenia ja nyt sainkin aivan erilaista mitä osasin odottaa.
Voisi lukea joko Häkkipojan, nukkelapsen tai tiikerin lapsen! Oletteko itse lukeneet Haydenin kirjoja ja mitä mieltä olette olleet? :)
lauantai 30. kesäkuuta 2012
Hiphei ihmiset! Huomenna se alkaa! Helle! Näin ainakin säätiedotukset lupaa ja luotan niihin. Oli jo aikakin, sillä tämä vesisade, pimeys, tuuli ja kylmyys alkaa olemaan terveyden kannalta liian raskasta. Tuossa ruohoa leikatessani eilen kylmyydessä ja tuulessa kuvittelin jo tosissani, että tämä neito muuttaa kyllä kaikkien opiskelujen jälkeen johonkin lämpimään, kun jumalauta ei Suomen kesä ole enää omanlaisensa! Mutta jos nyt huomenna se helle tulisi. Olen jo koko huomisen päivän suunnittelmat suunnitellut ja rukoilen, että tarkenisin lähteä kylälle killailee sortseissa!
Töiden pitäisi sitten vakituiseen alkaa nyt alku viikosti niin totta kai silloin ne helteet alkaa, mutta eipä se mitään. Mikäs sen parempaa kuin tietää, että rahaa tulee ja aurinko paistaa? Ja vaikka töissä onkin niin on siinä sitten illat aikaa olla vaan ja nauttia kesästä.
Iski ahistus! Koulujuttujakin pitäisi loman aikana miettiä, mutta kuka sellaista haluaa? Olisi vain pitänyt tehdä kaikki työt viime vuoden aikana niin niitä ei olisi nyt jäänyt rästiin. Noh, jos ensi vuonna sitten olisi eri tavalla ja olisit ottanut opikseni (itseni tuntien, tuskinpa..).
APUA! Musta tuntuu, että kaikki mun tutut eroo, vaikka oisi seurustellut sata miljoonaa vuotta niin juuri nyt kaikki eroo. Miksi? Mitä tapahtuu? En kai minä ja poikaystävänikin eroa? Aina, kun tälläistä tapahtuu dominoefektimäisesti niin alkaa pelottaa oman terveyden puolesta. Tänkin päivän aikana on kolme ihmistä ilmoittanut olevansa sinkku (facebookissa tietenkin) ja koko kesän aikana ainakin kuusi ihmistä on eronnut. Kesänhän pitäisi olla rakastavaisten aikaa! Vai olenko taas käsittäny jotakin väärin? Noh. Ehkei kannata alkaa panikoimaan oman suhteen puolesta. Olen ehkä vähän liian herkkä.
Nyt koisimaan, että on pirtsakkana huomenna ottamassa auringon avosylin vastaan!
Muistatte varmaan kaikki, kun olitte lapsia eikä teitä hävettänyt tippaakaan painella rannalla alasti ja kiljua jotain omaanne. Nyt, kun ollaan vanhempia niin hyvä kun kehdataan bikineillä mennä rannalla (ainakinjoillekin tämä tuottaa ongelmia). Ennen ei paljoa kiinnostanut jos mokasi koko koulun edessä itsensä, mutta nykyään lukiossa yrittää pitää mahdollisimman matalaa profiilia, ettei vain tule vihaa niskaan. Nyt vanhempana miettii koko ajan mitä tekee tai sanoo ettei vain sitten kukaan ajattele pahasti.
Miksi ei vaan voisi kehdata olla omaitsensä joka paikassa. Olen itsekin aina sanonut, etten välitä siitä mitä muut ajattelevat tai ovat mieltä minusta, mutta ei se ole totta. Tietynlaisessa porukassa olen tietynlainen, vaikkakin useimmiten olen sellaisessa porukassa missä saa olla juuri sellainen kuin oikeasti on. Miksi sitten pitää hakeutua sellaiseen porukkaan missä täytyy olla niin ihana ja hiljaa? Kai se vain on pakko joskus yrittää ollaa "normaali".
Eikö sekin ole aivan normaalia jos joskus vahingossa tekee jotain väärin tai mokaa? Pelataan vaikka lentopalloa tai mitä lie ja jos mokaat niin täytyykö siitä nostaa hirveä älämölö ja leimata huonoksi? Tälläisiä itsetäydellisyyksiäkin on maailma täynnä, ihmisiä jotka eivät ymmärrä, ettei kaikki ole hyviä kaikessa. Kyllä hekin saavat olla omiaitsejään (voiko sanoa omiaitsejään?), mutta heidän pitäisi ymmärtää, että aina kaikki eivät vain osaa. Mielestäni ihmisten pitäisi pystyä olemaan aina juuri sellaisia kuin haluavat kunhan eivät loukkaa muita.
Olisi aivan ihanaa, jos ei tarvitsisi miettiä sanojaan. Ennen päästin suustani mitä sylki sinne toi, jos jouduin siitä ongelmiin niin aina kaikki ratkaistiin. Nyt vasta lähiaikoina olen huomannut, että ihmiset ottavat liikaa itseensä asioista eivätkä ota asioita niinkuin pitäisi. Mieleeni muistuu tapahtuma josta ei ole kauaa aikaa, kun puhuimme ystävättäreni vaatteesta porukalla ja kaikki muut kehuivat maasta taivaisiin ja itse tokaisin "No mä en kyl sillee itelläni tykkäis." ja voi herra jestas mikä myrsky nousi! Kuulin, että tämän tapahtuman jälkeen tämä ystävätär oli sanonut, ettei halua käyttää enää niitä kenkiä, etten minä vain alkaisi haukkumaan niitä. Onko se haukkumista jos sanoo mielipiteensä? Ymmärtäisin täysin jos olisin sanonut: "Onpas helvetin rumat kengät!", mutta tässäkin tapauksessa olisin itse ajatellut, että mitäs tuosta ajatelkoon mitä haluaa.
Täten pyydänkin, että te rakkaat ihmiset ette ottaisi kaikkea niin tosissaan. Toivoisin, että kaikki voisivat olla mitä ovat ilman, että he välittäisivät siitä mitä muut sanoo (eihän kaikesta voi tykätä). Vai voiko?
Kesäloma on asia, jota odotetaan kuumeisesti koko lukuvuosi ja sitten kun se saapuu niin istutaan sormi suussa kotona ja mietitään mitä sitä sitten tekisi. Minun osaltani kesäloma ainakin on tälläinen. Työt eivät ole alkaneet, ei ole tarpeeksi lämmin auringon ottoon, ei jaksa koko aikaa kavereittenkaan kanssa olla, ei ole kotitöitä tai sitten sataa vettä. Vesisateen sattuessa istutaan koneella ja tehdään jotain aivan turhaa.
Mitä kesäloman tuhlausta! Pitäisi tehdä jotain hauskaa ja mahtavaa ja uutta ja jännittävää! Mutta mitä? Rahaa ei ole töiden puutteessa mihinkään erikoiseen ja ajokorttiakaan ei vielä ole. Koitappa siinä sitten keksiä tekemistä. Ennen vanhaan sitä keksittiin aina tekemistä eikä ikinä ollut tylsää.. Mikä meitä nykynuorisoa vaivaa?! Tulisi edes helteet!
Huoh.. Kai sitä täytyy mennä lukemaan Twilight Uusikuuta. Hih kun tuli lyhyt postaus. :)
Lippujonossa hypin innosta "jeijei! Viimeinki päästään kattoo hyvää komediaa!" ja poikaystäväni jankuttaa "tää on iha paska elokuva varmaa". Pääsemme saliin ja menemme hyvälle paikalle istumaan ja tärisen edelleen innosta. Salissa on meidän lisäksi ehkä 7 ihmistä ja tässä vaiheessa aloin jo minäkin miettiä, että hetkonen entä jos tämä onkin sontaa. Elokuva alkoi ja tättäräää! Teki mieli poistua salista.
Toki sitä nyt välillä vähän nauratti ja hymyilytti, mutta kauttaaltaan elokuva oli niin ala-arvoinen, etten osaa sanoin kuvata. Juonikin oli aivan täysin erilainen mitä traileri antaa ymmärtää. En ymmärrä kuka ohjaaja haluaa tehdä tuollaista elokuvaa ja onko se oikeasti kenenkään mielestä hyvä?
No ihmiset, onko Diktaattori hyvä elokuva?
Olisikos teillä tietoa mistä löytyisi lappuhaalari shortsit? Olen niitä nyt yrittänyt metsästää jokaisesta nettikaupasta mitä keksin eikä mistään löydy sellaisia kivoja.
Ja sitten vielä pakko ilmoittaa sellanen juttu että haluun oppia tanssimaan. Nyt on jäänyt paha tapa päälle : kuolaan tanssi videoita youtubesta ja syön sipsiä ja kuvittelen itselläni yhtä hyvän vartalon. Not a chance, bitch. Alla olevan videon koreografiahan ei kovin vaikea ole, mutta jos tanssisin sitä olisin tönkkö pökkelö.
Sorruin lukemaan Twilight Houkutusta. Luin sen muutama vuosi sitten ensimmäisen kerran ollessani partioleirillä ja siitä muistutuksena kirjan sivuilta löytyy mustikkaa ja jopa kuollut ötökkä.. En oikein muista kirjasta mitään ja onhan se aivan ymmärrettävää, ettei kirjaan voi perehtyä kunnolla, kun ympärillä on kymmeniä ihmisiä ja 100000000 hyttysiä kuumassa teltassa.
Anyway. Luettuani ensimmäisen kirjan katsoin myös elokuvan ja MIKÄ PETTYMYS. Olisin halunnut itkeä. Haluan nytkin, kun mietin miten joku elokuva voi olla niin huono. Jotenkin tämän elokuvan katsomisen jälkeen päähäni pinttyi ajatus myös siitä, että kirja olisi huono. Olen haukkunut Twilightia pitkin maita ja mantuja. MUTTA nyt kesäloman aiheuttaman tylsyyden takia avasin kirjan jälleen ja WOW! Olen lukenut vain suunnillee sata sivua ja silti olen itkenyt jo kerran ja hymyillyt satoja kertoja.
Edwardin ja Bellan yhdessäolo ei ole kirjassa niin ahdistavaa ja naurettavan kivuliasta kuin elokuvassa. En kestä katsoa kun he suutelevat ja Edward näyttää siltä, että oksentaisi pian. JOOJOO TIEDÄN! Edward ei voi sietää Bellan hajua kunnolla ja päläpälä, mutta pliis! rajansa kaikella. Ja toinen epäkohta joka raivostuttaa ehkä eniten on se miten kirjassa kehutaan Edwardin komeutta ja muuta, mutta hei mun mielipide on, että Ed on ihan ku kuka vaan eikä mikään silmään pistävän kaunis. Bellakaan ei ole niin väkinäinen ihminen kirjassa. AH!
Kello on noin sata mutta silti aion lukea Twilightia ja mennä huomenna ihmisten ilmoille silmät ristissä. Good night people!
Haluan ylikaiken pitää blogia! Haluan saada lukijoita ja kritiikkiä johon vastata samalla mitalla ja nostaa itsetuntoaan kehuista ja kiitellä! Haluan, että ihmisiä kiinnostaisi edes jotkut asiani!
Mutta mistä täällä kuuluu kirjoittaa? Ketä kiinnostaa mitä olen tehnyt päivällä? -Ei ketään. Ketä kiinnostaa tietää, että kyllä TÄNÄÄNKIN menin kouluun kollareissa ja hupparissa ja aina samoilla kengillä? -Ei ketään. En harrasta mitään enkä tee ikinä mitään. Ei ole edes mitään niin jännää mistä voisi kertoa. Poikaystävä on, muttei meidän suhde ole mikään WOW! Ja aivan yksityisiä asioita en tänne halua kirjoitella.
Mitä te ihmiset haluatte? Ei tätäkään varmasti kukaan ikinä lue, mutta jos edes yksi kertoisi minulle mitä haluaa niin saatanpa jopa toteuttaa toiveet!
Omaan hyvät ja vahvat mielipiteet, mutta en aina osaa päättää mistä kirjoittaa. Huoh. Pitäisiköhän vain luovuttaa? Mikä siinä on niin vaikeaa? Ehkä en kehtaa kirjoittaa blogia ja kaikkea mitä haluaisin, mutta miksen kehtaisi ja mitä hävettävääkin tässä muka on, kun ei kenelläkään ole hajua kuka olen (hope so :D) pläh.
![Submitted by rastamooni
]]>](https://lh3.googleusercontent.com/blogger_img_proxy/AEn0k_tnumf0YXSMsmcY0V22XOw_nmfoAgUGkbFEEY5rKL3FyyI7cjrXq8xV4uXiQY9vDlCm6T_ctqJwea-7XKxG0ibR6tTJa_7iib499BOFWm9S_EQbtpmYhELC5tsxwXd3RVM=s0-d)
