Saan kädessäni pitää tätä maailmaa, kädelläni minä saan kaiken valon siitä puristaa

Istun pimeässä ja katselen Sinkkuelämää. Mietin kuinka ihanaa olisi jos Suomessakin ihmiset kävisivät treffeillä. Vai käyvätkö? Itse en ole ainkaan käynyt eivätkä ketkään ystäväni. Vai johtuuko se vain tästä pienestä paikkakunnasta jossa poikaystäviä ei tavata romanttisesti lenkillä tai salilla vaan joko koulussa, bileissä tai (yllätyyyyys) facebookissa.

Omat henkilökohtaiset lempitreffini olisivat perinteiset leffaan ja syömään. Ja mielellään, kiitos, jollain muulla paikkakunnalla, koska ei täällä sais olla missään rauhassa tai ilman, että joku tuntematon näkee ja alkaa levittää juorua joka matkalla muuttaa muotoaan suuntaan jos toiseenkin.

Ovatko suomalaiset sitten niin sulkeutunutta porukkaa vai mikä siinä on? Kyllähän sitä nyt käydään kahvilla ja muuta, muttei kuitenkaan ole sellaisia oikein oikeita treffejä, joissa mies saattaa naisen kotiovelle ja ensisuudelma koittaa ja päläpälä. Itse seurustelen ja olen seurustellut jo parikin vuotta, mutta silti olisi ollut ihan kiva jos olisimme käyneet treffeillä ja niitä olisi mukava muistella nyt.

Ja asiasta toiseen olen aivan korviani myöten rakastunut Kotiteollisuuteen taas pitkästä aikaa. Ah loistava bändi. Ja Hynysen Jounin kirjoittamat kirjat (mitä niitä nyt olen vähän lukenut, en koskaan alusta loppuun) naurattavat kuoliaaksi! Oletteko ikinä lukeneet kyseisen henkilön kirjoittamia fiksuja tekstejä? Tuo fiksuja on sitten sarkasmia. Jos ette ole lukeneet niin te joilla on vähän vioittunut huumorintaju niin olkaa hyvä ja lukekaa. Älkää ottako niin tosissanne sitten kaikkea!