Hiphei ihmiset! Huomenna se alkaa! Helle! Näin ainakin säätiedotukset lupaa ja luotan niihin. Oli jo aikakin, sillä tämä vesisade, pimeys, tuuli ja kylmyys alkaa olemaan terveyden kannalta liian raskasta. Tuossa ruohoa leikatessani eilen kylmyydessä ja tuulessa kuvittelin jo tosissani, että tämä neito muuttaa kyllä kaikkien opiskelujen jälkeen johonkin lämpimään, kun jumalauta ei Suomen kesä ole enää omanlaisensa! Mutta jos nyt huomenna se helle tulisi. Olen jo koko huomisen päivän suunnittelmat suunnitellut ja rukoilen, että tarkenisin lähteä kylälle killailee sortseissa!
Töiden pitäisi sitten vakituiseen alkaa nyt alku viikosti niin totta kai silloin ne helteet alkaa, mutta eipä se mitään. Mikäs sen parempaa kuin tietää, että rahaa tulee ja aurinko paistaa? Ja vaikka töissä onkin niin on siinä sitten illat aikaa olla vaan ja nauttia kesästä.
Iski ahistus! Koulujuttujakin pitäisi loman aikana miettiä, mutta kuka sellaista haluaa? Olisi vain pitänyt tehdä kaikki työt viime vuoden aikana niin niitä ei olisi nyt jäänyt rästiin. Noh, jos ensi vuonna sitten olisi eri tavalla ja olisit ottanut opikseni (itseni tuntien, tuskinpa..).
APUA! Musta tuntuu, että kaikki mun tutut eroo, vaikka oisi seurustellut sata miljoonaa vuotta niin juuri nyt kaikki eroo. Miksi? Mitä tapahtuu? En kai minä ja poikaystävänikin eroa? Aina, kun tälläistä tapahtuu dominoefektimäisesti niin alkaa pelottaa oman terveyden puolesta. Tänkin päivän aikana on kolme ihmistä ilmoittanut olevansa sinkku (facebookissa tietenkin) ja koko kesän aikana ainakin kuusi ihmistä on eronnut. Kesänhän pitäisi olla rakastavaisten aikaa! Vai olenko taas käsittäny jotakin väärin? Noh. Ehkei kannata alkaa panikoimaan oman suhteen puolesta. Olen ehkä vähän liian herkkä.
Nyt koisimaan, että on pirtsakkana huomenna ottamassa auringon avosylin vastaan!
Muistatte varmaan kaikki, kun olitte lapsia eikä teitä hävettänyt tippaakaan painella rannalla alasti ja kiljua jotain omaanne. Nyt, kun ollaan vanhempia niin hyvä kun kehdataan bikineillä mennä rannalla (ainakinjoillekin tämä tuottaa ongelmia). Ennen ei paljoa kiinnostanut jos mokasi koko koulun edessä itsensä, mutta nykyään lukiossa yrittää pitää mahdollisimman matalaa profiilia, ettei vain tule vihaa niskaan. Nyt vanhempana miettii koko ajan mitä tekee tai sanoo ettei vain sitten kukaan ajattele pahasti.
Miksi ei vaan voisi kehdata olla omaitsensä joka paikassa. Olen itsekin aina sanonut, etten välitä siitä mitä muut ajattelevat tai ovat mieltä minusta, mutta ei se ole totta. Tietynlaisessa porukassa olen tietynlainen, vaikkakin useimmiten olen sellaisessa porukassa missä saa olla juuri sellainen kuin oikeasti on. Miksi sitten pitää hakeutua sellaiseen porukkaan missä täytyy olla niin ihana ja hiljaa? Kai se vain on pakko joskus yrittää ollaa "normaali".
Eikö sekin ole aivan normaalia jos joskus vahingossa tekee jotain väärin tai mokaa? Pelataan vaikka lentopalloa tai mitä lie ja jos mokaat niin täytyykö siitä nostaa hirveä älämölö ja leimata huonoksi? Tälläisiä itsetäydellisyyksiäkin on maailma täynnä, ihmisiä jotka eivät ymmärrä, ettei kaikki ole hyviä kaikessa. Kyllä hekin saavat olla omiaitsejään (voiko sanoa omiaitsejään?), mutta heidän pitäisi ymmärtää, että aina kaikki eivät vain osaa. Mielestäni ihmisten pitäisi pystyä olemaan aina juuri sellaisia kuin haluavat kunhan eivät loukkaa muita.
Olisi aivan ihanaa, jos ei tarvitsisi miettiä sanojaan. Ennen päästin suustani mitä sylki sinne toi, jos jouduin siitä ongelmiin niin aina kaikki ratkaistiin. Nyt vasta lähiaikoina olen huomannut, että ihmiset ottavat liikaa itseensä asioista eivätkä ota asioita niinkuin pitäisi. Mieleeni muistuu tapahtuma josta ei ole kauaa aikaa, kun puhuimme ystävättäreni vaatteesta porukalla ja kaikki muut kehuivat maasta taivaisiin ja itse tokaisin "No mä en kyl sillee itelläni tykkäis." ja voi herra jestas mikä myrsky nousi! Kuulin, että tämän tapahtuman jälkeen tämä ystävätär oli sanonut, ettei halua käyttää enää niitä kenkiä, etten minä vain alkaisi haukkumaan niitä. Onko se haukkumista jos sanoo mielipiteensä? Ymmärtäisin täysin jos olisin sanonut: "Onpas helvetin rumat kengät!", mutta tässäkin tapauksessa olisin itse ajatellut, että mitäs tuosta ajatelkoon mitä haluaa.
Täten pyydänkin, että te rakkaat ihmiset ette ottaisi kaikkea niin tosissaan. Toivoisin, että kaikki voisivat olla mitä ovat ilman, että he välittäisivät siitä mitä muut sanoo (eihän kaikesta voi tykätä). Vai voiko?
Kesäloma on asia, jota odotetaan kuumeisesti koko lukuvuosi ja sitten kun se saapuu niin istutaan sormi suussa kotona ja mietitään mitä sitä sitten tekisi. Minun osaltani kesäloma ainakin on tälläinen. Työt eivät ole alkaneet, ei ole tarpeeksi lämmin auringon ottoon, ei jaksa koko aikaa kavereittenkaan kanssa olla, ei ole kotitöitä tai sitten sataa vettä. Vesisateen sattuessa istutaan koneella ja tehdään jotain aivan turhaa.
Mitä kesäloman tuhlausta! Pitäisi tehdä jotain hauskaa ja mahtavaa ja uutta ja jännittävää! Mutta mitä? Rahaa ei ole töiden puutteessa mihinkään erikoiseen ja ajokorttiakaan ei vielä ole. Koitappa siinä sitten keksiä tekemistä. Ennen vanhaan sitä keksittiin aina tekemistä eikä ikinä ollut tylsää.. Mikä meitä nykynuorisoa vaivaa?! Tulisi edes helteet!
Huoh.. Kai sitä täytyy mennä lukemaan Twilight Uusikuuta. Hih kun tuli lyhyt postaus. :)
Lippujonossa hypin innosta "jeijei! Viimeinki päästään kattoo hyvää komediaa!" ja poikaystäväni jankuttaa "tää on iha paska elokuva varmaa". Pääsemme saliin ja menemme hyvälle paikalle istumaan ja tärisen edelleen innosta. Salissa on meidän lisäksi ehkä 7 ihmistä ja tässä vaiheessa aloin jo minäkin miettiä, että hetkonen entä jos tämä onkin sontaa. Elokuva alkoi ja tättäräää! Teki mieli poistua salista.
Toki sitä nyt välillä vähän nauratti ja hymyilytti, mutta kauttaaltaan elokuva oli niin ala-arvoinen, etten osaa sanoin kuvata. Juonikin oli aivan täysin erilainen mitä traileri antaa ymmärtää. En ymmärrä kuka ohjaaja haluaa tehdä tuollaista elokuvaa ja onko se oikeasti kenenkään mielestä hyvä?
No ihmiset, onko Diktaattori hyvä elokuva?
Olisikos teillä tietoa mistä löytyisi lappuhaalari shortsit? Olen niitä nyt yrittänyt metsästää jokaisesta nettikaupasta mitä keksin eikä mistään löydy sellaisia kivoja.
Ja sitten vielä pakko ilmoittaa sellanen juttu että haluun oppia tanssimaan. Nyt on jäänyt paha tapa päälle : kuolaan tanssi videoita youtubesta ja syön sipsiä ja kuvittelen itselläni yhtä hyvän vartalon. Not a chance, bitch. Alla olevan videon koreografiahan ei kovin vaikea ole, mutta jos tanssisin sitä olisin tönkkö pökkelö.
Sorruin lukemaan Twilight Houkutusta. Luin sen muutama vuosi sitten ensimmäisen kerran ollessani partioleirillä ja siitä muistutuksena kirjan sivuilta löytyy mustikkaa ja jopa kuollut ötökkä.. En oikein muista kirjasta mitään ja onhan se aivan ymmärrettävää, ettei kirjaan voi perehtyä kunnolla, kun ympärillä on kymmeniä ihmisiä ja 100000000 hyttysiä kuumassa teltassa.
Anyway. Luettuani ensimmäisen kirjan katsoin myös elokuvan ja MIKÄ PETTYMYS. Olisin halunnut itkeä. Haluan nytkin, kun mietin miten joku elokuva voi olla niin huono. Jotenkin tämän elokuvan katsomisen jälkeen päähäni pinttyi ajatus myös siitä, että kirja olisi huono. Olen haukkunut Twilightia pitkin maita ja mantuja. MUTTA nyt kesäloman aiheuttaman tylsyyden takia avasin kirjan jälleen ja WOW! Olen lukenut vain suunnillee sata sivua ja silti olen itkenyt jo kerran ja hymyillyt satoja kertoja.
Edwardin ja Bellan yhdessäolo ei ole kirjassa niin ahdistavaa ja naurettavan kivuliasta kuin elokuvassa. En kestä katsoa kun he suutelevat ja Edward näyttää siltä, että oksentaisi pian. JOOJOO TIEDÄN! Edward ei voi sietää Bellan hajua kunnolla ja päläpälä, mutta pliis! rajansa kaikella. Ja toinen epäkohta joka raivostuttaa ehkä eniten on se miten kirjassa kehutaan Edwardin komeutta ja muuta, mutta hei mun mielipide on, että Ed on ihan ku kuka vaan eikä mikään silmään pistävän kaunis. Bellakaan ei ole niin väkinäinen ihminen kirjassa. AH!
Kello on noin sata mutta silti aion lukea Twilightia ja mennä huomenna ihmisten ilmoille silmät ristissä. Good night people!
Haluan ylikaiken pitää blogia! Haluan saada lukijoita ja kritiikkiä johon vastata samalla mitalla ja nostaa itsetuntoaan kehuista ja kiitellä! Haluan, että ihmisiä kiinnostaisi edes jotkut asiani!
Mutta mistä täällä kuuluu kirjoittaa? Ketä kiinnostaa mitä olen tehnyt päivällä? -Ei ketään. Ketä kiinnostaa tietää, että kyllä TÄNÄÄNKIN menin kouluun kollareissa ja hupparissa ja aina samoilla kengillä? -Ei ketään. En harrasta mitään enkä tee ikinä mitään. Ei ole edes mitään niin jännää mistä voisi kertoa. Poikaystävä on, muttei meidän suhde ole mikään WOW! Ja aivan yksityisiä asioita en tänne halua kirjoitella.
Mitä te ihmiset haluatte? Ei tätäkään varmasti kukaan ikinä lue, mutta jos edes yksi kertoisi minulle mitä haluaa niin saatanpa jopa toteuttaa toiveet!
Omaan hyvät ja vahvat mielipiteet, mutta en aina osaa päättää mistä kirjoittaa. Huoh. Pitäisiköhän vain luovuttaa? Mikä siinä on niin vaikeaa? Ehkä en kehtaa kirjoittaa blogia ja kaikkea mitä haluaisin, mutta miksen kehtaisi ja mitä hävettävääkin tässä muka on, kun ei kenelläkään ole hajua kuka olen (hope so :D) pläh.
