Nolottaa, hävettää eikä oikeen kehtaakkaan

Muistatte varmaan kaikki, kun olitte lapsia eikä teitä hävettänyt tippaakaan painella rannalla alasti ja kiljua jotain omaanne. Nyt, kun ollaan vanhempia niin hyvä kun kehdataan bikineillä mennä rannalla (ainakin joillekin tämä tuottaa ongelmia). Ennen ei paljoa kiinnostanut jos mokasi koko koulun edessä itsensä, mutta nykyään lukiossa yrittää pitää mahdollisimman matalaa profiilia, ettei vain tule vihaa niskaan. Nyt vanhempana miettii koko ajan mitä tekee tai sanoo ettei vain sitten kukaan ajattele pahasti.

Miksi ei vaan voisi kehdata olla omaitsensä joka paikassa. Olen itsekin aina sanonut, etten välitä siitä mitä muut ajattelevat tai ovat mieltä minusta, mutta ei se ole totta. Tietynlaisessa porukassa olen tietynlainen, vaikkakin useimmiten olen sellaisessa porukassa missä saa olla juuri sellainen kuin oikeasti on. Miksi sitten pitää hakeutua sellaiseen porukkaan missä täytyy olla niin ihana ja hiljaa? Kai se vain on pakko joskus yrittää ollaa "normaali".

Eikö sekin ole aivan normaalia jos joskus vahingossa tekee jotain väärin tai mokaa? Pelataan vaikka lentopalloa tai mitä lie ja jos mokaat niin täytyykö siitä nostaa hirveä älämölö ja leimata huonoksi? Tälläisiä itsetäydellisyyksiäkin on maailma täynnä, ihmisiä jotka eivät ymmärrä, ettei kaikki ole hyviä kaikessa. Kyllä hekin saavat olla omiaitsejään (voiko sanoa omiaitsejään?), mutta heidän pitäisi ymmärtää, että aina kaikki eivät vain osaa. Mielestäni ihmisten pitäisi pystyä olemaan aina juuri sellaisia kuin haluavat kunhan eivät loukkaa muita.

Olisi aivan ihanaa, jos ei tarvitsisi miettiä sanojaan. Ennen päästin suustani mitä sylki sinne toi, jos jouduin siitä ongelmiin niin aina kaikki ratkaistiin. Nyt vasta lähiaikoina olen huomannut, että ihmiset ottavat liikaa itseensä asioista eivätkä ota asioita niinkuin pitäisi. Mieleeni muistuu tapahtuma josta ei ole kauaa aikaa, kun puhuimme ystävättäreni vaatteesta porukalla ja kaikki muut kehuivat maasta taivaisiin ja itse tokaisin "No mä en kyl sillee itelläni tykkäis." ja voi herra jestas mikä myrsky nousi! Kuulin, että tämän tapahtuman jälkeen tämä ystävätär oli sanonut, ettei halua käyttää enää niitä kenkiä, etten minä vain alkaisi haukkumaan niitä. Onko se haukkumista jos sanoo mielipiteensä? Ymmärtäisin täysin jos olisin sanonut: "Onpas helvetin rumat kengät!", mutta tässäkin tapauksessa olisin itse ajatellut, että mitäs tuosta ajatelkoon mitä haluaa.

Täten pyydänkin, että te rakkaat ihmiset ette ottaisi kaikkea niin tosissaan. Toivoisin, että kaikki voisivat olla mitä ovat ilman, että he välittäisivät siitä mitä muut sanoo (eihän kaikesta voi tykätä). Vai voiko?