työnnän silmät mun pään sisään, et mä nään mitä mä mietin.

Hupshups olen hiljentynyt! Ei ole valitettavasti ollut aikaa olla koneella ja olen aina ollut nyt menossa. Pakko pari päivää nyt pysyä paikallaan ja rauhoittaa meininkiä, etten vain pala loppuun. Voisinpa tehdä tässä yhden elokuva-arvostelun. Ostin Ärrältä kolme elokuvaa 6 eurolla; Social Network, Trust ja Shelter. Nyt ajattelin, että kerron Trust elokuvasta.

Trust elokuvassa ensimmäisenä kiinnostuin ohjaajaan, sillä sen on ohjannut David Schwimmer eli Frendien Ross. Oli aivan pakko tämän takia ostaa, koska halusin nähdä miten tämä komedia hahmo  osaa tehdä näinkin rankasta ja vakavasta asiasta elokuvan.

Trust kertoo 14-vuotiaasta Anniesta, joka tapaa netissä 16 vuotiaan Charlien. He ihastuvat toisiinsa eikä Annie kulje mihinkään ilman puhelintansa. Charlie kuitenkin kertoo valehdelleensa Annielle ikänsä. Hän onkin 20-vuotias. Annie suuttuu, mutta päättää kuitenkin antaa anteeksi Charlielle, sillä hänhän rakastaa toista. Kaikki on taas vähän aikaa hyvin kunnes Charlie kertoo jälleen valehdelleensa ikänsä ja tällä kertaa hän onkin 25-vuotias. Taas "pariskunta" riitelee hetken, mutta kumminkin jälleen Annie antaa anteeksi ja he päättävätä tavata, kun Annien vanhemmat ovat pois kaupungista. Tavatessaan Charlie onkin yli 30-vuotias. Tapaamisen edetessä tapahtuu kaikkea mikä muuttaa koko Annien perheen elämän ja ehkä pilaa Annien oman elämän.

Elokuva on mahtava ja koskettava. Annien tunteisiin pystyy samaistumaan helposti. Itkin melkein joka kymmenes minuutti ja elokuvan jälkeenkin oloni oli ahdistunut ja jopa likainen. Annien eli Liana Liberton näyttelijäsuoritus on mitä parhain ja loistava. Hän osaa esittää ensin täysin rakastunutta ja normaalia teinityttöä ja taas aivan täydellistä vastakohtaa eli masentunutta ja pettynyttä tyttöä. Se vähä mitä Charlie näkyy elokuvassa hän osaa olla juuri niin limainen ja ällöttävä kuin vain voi edes ajatella. Clive Owen joka esitti Annien isää oli myöskin mahtava ja toi sitä loistavaa mieskauneutta elokuvaan. En oikeastaan keksi mitään haukuttavaa näyttelijäsuorituksissa. Välillä Annien jutut otti päähän ja teki mieli huutaa "OOTKO SÄ AIVAN TYHMÄ!?", mutta se saattoi olla juuri Schwimmerin taka-ajatus.

Tämä seuraava kommentti saattaa kertoa kuinka koskettava elokuva on: Poikaystäväni joka on "maailman kovin rokkari" kertoi elokuvan aikana, että häntä ahdistaa ja katsoi kauhistuneena. Suosittelen elokuvaa kaikille jotka pitävät psykologisista ja järkyttävistä elokuvista. Kertokaa toki omia kokemuksianne ja mielipiteitänne!