Kerroin kaverille, että menen katsomaan kyseisen elokuvan ja vastaus oli "Älä mene! Se on ihan paska!!". Ja toiselle, kun kerroin vastaus oli "Sehä on suomalainen? Miks semmosen paskan meet kattoo?". Menin katsomaan, koska mielestäni jotkut suomalaiset elokuvat ovat älyttömän hyviä. Anteeksi nyt vain jos olen nuorisoa ja ajattelen näin.
Elokuvan alussa Samppa plimputtaa konsertissaan pianoa. Ja kauan. Ajattelin jo, että ei voi olla totta onks tää elokuva tämmönen!? Mutta huonon ja hitaan lähdön jälkeen elokuva alkoi rullaamaan. En tiennyt entisestään elokuvasta muuta kuin sen, että se kertoo isästä ja pojasta, mutta silti juoni ei jäänyt selväksi.
Kyyneleitä vuodattava Samppa sai sydämeni sulamaan. Ja muutenkin sitä katselin koko elokuvan. Samuli veti tapansa mukaan hyvän ja tasaisen esityksen. En pitänyt Samulin virallisesta osasta tässä elokuvassa ja tarkoitan niitä kohtia missä hän soittaa pianoa ja on niin sivistynyt, sillä tälläistä Edelmann ei niin luontevasti näyttele.
Loiri, Loiri... Ällöttävä ja oksettava, mutta hulvattoman hauska ja hyvä näyttelijä. Tai oikeastaan en ole osannut ikinä päättää onko Loiri todella hyvä vai todella huono näyttelijä. Suuri miinus siitä, että Loirin laulaessa elokuvassa suu ja ääni tuli aivan eri aikaan! On periaatteessa aivan sama mitä Loiri sanoo niin alkaa naurattaa.
Kokonaisuudessaan hyvä elokuva, mutta suomalaiseen tapaan niitä tylsiä ja pitkitettyjä kohtauksia löytyy. Suomalaista huumoria ja mustaa huumoria pullollaan oleva elokuva ei siis sovi kaikille, mutta uskollisena Edelmann fanina pidin elokuvasta paljon ja nauroin paljon. Suosittelen suomalaisten elokuvien ystäville!
ps. mitä ihmettä?!?!?!? Samppa ei ollut alasti!